Suomessa väestö ikääntyy ja myös elää aiempaa pidempään. Helsingin ja Tampereen yliopistolla on hiljattain tutkittu eläkkeellä olevien ihmisten näkemyksiä omasta yhteiskunnallisesta asemastaan. Tutkimuksessa avattiin sosiaalisen kuoleman käsitettä, jota moni ikääntyvä joko pelkää, tai se jo on heidän arkipäiväänsä. Tutkimukseen osallistuneet näkivät yhteiskunnan systeeminä, joka toimii pääasiallisesti nuorempien ehdoilla, ja jossa vanhempi väestö jää päätöksenteon ulkopuolelle. Tutkijatohtori Jari Pirhonen toivookin, että sukupolvien välisen solidaarisuuden vaikutukset tulisivat tarkasteluun kaikessa yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Hänen mukaansa sosiaalisesti kuolleet voidaan herättää henkiin ilman ihmetekoja, kuulemalla kaikkia ja noudattamalla oikeudenmukaisuusperiaatetta.
Suomi on kansainvälisessä vertailussa yksi kaikkein nopeimmin ikääntyvistä maista, jossa suurten ikäluokkien edustajat ovat siirtyneet eläkeikään. Monet instituutiomme ovatkin jo jossain määrin paineenalaisia väestörakenteen muutokseen edessä. SHARE (Survey of Health, Ageing and Retirement in Europe) – tutkimus tuottaa korkealaatuista tietoa, joka helpottaa tähän murrokseen valmistautumista ja oikea-aikaisia toimia.
Tutkimukset siinä missä arkinenkin elämänkokemus osoittavat, että ihmiset ikääntyvät kukin omaan tahtiinsa, ja kokemus terveydentilasta, toimintakyvystä sekä osallisuudesta vaihtelevat paljon myös saman ikäryhmän sisällä. Monimuotoistuneessa yhteiskunnassa vanhuudeksi mielletty ajanjakso on yksilöllistynyt, ja elinajanodotteen nousun myötä myös pidentynyt.
Kirjailija Eeva Kilpi on runoissaan ja päiväkirjateoksissaan kauniisti ja vilpittömästi kuvannut elämänkokemuksen eri tasoja, niiden rinnakkain, päällekkäin ja lomittain avautuvaa todellisuutta. Kilven runous ja tekstit auttavat eläytymään vanhuuteen ajanjaksona, jossa kaikki olemassaolon kerrokset ovat yhtäaikaa läsnä. Fyysiset vaivat, yksinäisyys ja elämänpiirin rajoittuminen ovat karuja tosiasioita mutta eivät sulje pois sisäisen kokemuksen rikkautta.
26.8.2002 KLO 9.18
Ihminen säilyttää sisimmässään nuoruutensa. Ydin ei vanhene. Kerroksia sen ympärille kertyy vain lisää. Niin ovat lopulta kaikki iät ympärilläni ja muodostavat hyödyllisen, värikkään, monivivahteisen kokonaisuuden. Näinkin voisi vanhuuteen suhtautua.
Eeva Kilpi, Sininen Muistikirja
22.8.2003 KLO 23.12
Minä elän muuten aivan normaalia elämää, minä vain huolehdin tästä vanhuksesta joka nyt olen. Kyyditsen häntä paikasta toiseen, kävelytän häntä, käyn hänelle kaupassa, laitan hänelle ruokaa, siivoan hänelle ja kylvetän häntä. Puen hänet tilaisuuksiin, maalaan hänen huulensa, panen hieman punaa hänen poskipäihinsä, kampaan auki hänen tukkansa kun se on kuivunut kiharaiseksi papiljoteilla, pesen hänelle pyykkiä, ostan hänelle kukkia ja yritän pitää hänet hyvällä tuulella, vaikka se ei ole aina helppoa. Hän kärsii yksinäisyydestä, vaikka tarvitsee sitä ja hän kärsii myös kodittomuuden tunteesta, vaikka hänellä on kaunis koti, eikä hän aio koskaan sopeutua vanhenemiseen, vaikka arvostaa elämänkokemusta ja tuntee itse viisastuvansa koko ajan.
Eeva Kilpi, Sininen Muistikirja
HELMIKUU
On irrottava lapsistaan, sanoo isoäiti.
Se on vaikeampaa kuin vanhemmista irtoaminen,
koska vastuu siirtyy eteenpäin
ja kulkee mukana hautaan saakka.
On suojeltava lapsuutta lapsissaan,
heidän viattomuuttaan
joka vajoaa aikuisuuden kerrosten alle.
Siellä se kuitenkin yhä on,
syvällä, ahtaalla ja piilossa,
kunnes sen kohtaa taas
lapsenlapsissaan.
Silloin on suojeltava heitä,
sillä äkkiä hekin vain pyörivät maailmalla
ikäistensä kanssa
ja sinä ihmettelet
mihin aika meni,
miksi he muuttuivat
kun itse pysyit samana:
lapsena joka tarkkailee maapallon elämää
vanhuutensa periskoopilla.
Eikä kukaan tiedä
että tähystäjä on talvisodan aikainen pikkutyttö,
vanhentumaton,
jolle yhä tapahtuu mullistavia asioita,
jonka maailma yhä järkkyy.
– Minä virtailen, sanoi äiti.
– Minäkin virtaan, äiti,
ees ja taas.
Eeva Kilpi, Kuolinsiivous
JOULUKUU
Vanhuutta ei voi ratkaista,
ystävät kalliit, sanoo isoäiti.
Sen kanssa on elettävä.
Sitä on siedettävä.
Sille on puhuttava ystävällisesti.
Sen kanssa on neuvoteltava.
Sen kanssa on pohdittava asioita,
tätä ilmiötä,
mysteeriä jopa.
Te jotka elätte nuoruutenne lumoissa
puoli vuosisataa ja ylikin,
mihin teillä on hätä?
Ja sinut, armaani,
minä haluaisin tavata vasta kuolemani jälkeen,
irtautuneena huolista,
kun hautajaiset olisivat ohi,
nurkat siivottu papereista ja sanomalehdistä,
kun perintöhuonekalut olisi sijoitettu,
vanhat kirjat jaettu,
metsästä päästy yksimielisyyteen
ja mieleni olisi vapautunut intohimoon.
Olisi aikaa iankaikkisesti.
Ei kiirettä mihinkään.
Olisin paratiisikelpoinen.
Eeva Kilpi, Kuolinsiivous
Ikääntyminen myös usein avaa tarkastelemaan omaa elämäntilannetta ja tulevaisuutta tarkkaavaisemmin kuin nuoruuden huolettomuudesta tai ruuhkavuosien kiireestä käsin.
Esiin nousevat kysymykset siitä, kuka ja miten hoitaa asioita, jos itse ei siihen enää kykene, millaista terveyden- tai sairaanhoitoa tahtoo, tai on tarjolla sekä miten oma perimys etenee elonpäivien täytyttyä. Myös jäljelle jäävän puolison aseman turvaaminen herättää paljon pohdintaa.
Jokaisen yksilön ja perheen tilanne on ainutlaatuinen. Moni päätyy tekemään edunvalvontavaltuutuksen, hoitotahdon ja mahdollisesti myös testamentin. Lähes poikkeuksetta ne ovatkin viisaita ratkaisuja mutta on tärkeää, että asiakirjoja laadittaessa on riittävästi tietoa ja ymmärrystä perheen elämäntilanteen kokonaisuudesta ja toivotuista lopputuloksista. Samanlainen asiakirja ei sovi kaikille ja kaikkiin tilanteisiin, vaikka sen laatiminen lähtökohtaisesti olisikin järkevää.
Lakipalvelu Elämänkaari tarjoaa palvelua, jossa huomioidaan asiakkaan toiveet, tavoitteet ja tarpeet huolellisesti. Olennaista on luottamuksen ilmapiiri, asiakas kokee turvallisesti voivansa avata elämäntilanteensa kokonaisuuden palvelutarpeen kartoituksen kohteeksi. Tällöin voidaan yhteistyössä löytää ratkaisuja toimivaan asianhoitoon sekä laatia laadukkaita, yksilöllisiä asiakirjoja.
Ota yhteyttä ja varaa aika maksuttomaan palvelutarpeen kartoitukseen.
Lähteitä ja taustamateriaalia:
Kilpi Eeva: Kuolinsiivous, WSOY, Helsinki 2012.
Kilpi Eeva: Sininen Muistikirja, WSOY, Helsinki 2019.
Kilpi Eeva: Punainen Muistikirja, WSOY, Helsinki 2019.
Kirjoittaja: Ghaada Saarikivi / Lakipalvelu Elämänkaari