Neiti Aika on Elina Talvensaaren käsikirjoittama ja ohjaama dokumenttielokuva, joka sai ensi-iltansa elokuussa 2020.
Elokuva kertoo edesmenneestä naisesta, jonka jäämistön ohjaaja saa haltuunsa ostaessaan perheelleen asuntoa. Kodin edellinen haltiatar ei jätä rauhaan ja Talvensaari alkaa rakentamaan kuvaa naisesta, Sirkka-Liisasta, hänen jälkeensä jääneiden esineiden, valokuvien, kaitafilmien, päiväkirjan ja kirjeiden avulla.
Kuolinpesä on tavanomainen, mutta Talvensaaren suorastaan hellä, perusteellinen ja kunnioittava tutkimustyö herättää Sirkka-Liisan kerran vielä henkiin. Katsoja pääsee mukaan hänen päiviensä kulkuun ja väläyksittäin myös ohjaajan oman perheen elämään.
Neiti Aika kuljettaa katsojansa arkiselle ja silti henkeäsalpaavalle, lähes vuosisadan kestävälle matkalle erään naisen elämään ja Suomen lähihistoriaan. Tarina muistuttaa kauniisti mutta tinkimättömästi, että olemassaolon merkitys löytyy jokaisesta ainutlaatuisesta hetkestä, jotka vääjäämättä seuraavat toisiaan, kunnes aika on täysi. Muistaminen ja unohdus ikäänkuin tanssivat keskenään – on mahdollista luoda kertomus tai kuva, joka loihtii menneen hetkeksi eloon, mutta samalla se jo pakenee kohti vääjäämätöntä unohdusta. Sirkka-Liisan tarina muistuttaa, että ihmisen elämän arvo ja mitta on viime kädessä hänen suhteensa omaan ympäristöönsä ja rakkaisiin. Vahvimmat muistot vaikuttavat syntyvän yhdessä ja yhteydessä, ja vaikka ihmisellä olisi monia läheisiä elämän varrella, voi hän lopulta myös olla täysin yksin katoavaisuutensa kanssa.
Läheisen kuollessa moni on itseasiassa hieman samankaltaisen tehtävän edessä kuin Talvensaari Sirkka-Liisan koti-irtaimiston kanssa. Kuka kyseinen ihminen todella oli ja mitä tehdä hänen tavaroilleen, muistoilleen ja henkilökohtaisille esineilleen?
Suhtautuminen kuolemaan on hyvin intiimiä ja yksilöllistä, mutta usein käytännölliset seikat pakottavat edesmenneen läheisen tai läheiset toimimaan ja seulomaan jäämistöä. Harva meistä kuolee elokuvan Sirkka-Liisan lailla kokonaan vailla eläviä omaisia. Yhdelle vainajan tavaroiden läpikäyminen on osa surutyötä, toiselle taas on tärkeää säilyttää kaikki esineistö mahdollisimman koskemattomana mahdollisimman pitkään.
Viralliset tahot vaativat kuolinpesältä toimia melko rivakassakin aikataulussa riippumatta siitä, millaisia tunteita läheisen kuolema herättää tai missä rytmissä joutuu taikka tahtoo seuloa vainajan henkilökohtaisia tavaroita. Surun ja menetyksen kohtaamalle ihmiselle voi olla vaativaa huolehtia myös asianhoidosta. Joillekin puolestaan käytännön asioiden järjestely on luonnollinen osa surutyötä ja tukee elämän jatkumisen kokemusta. Usein myös edesmenneen sairastaminen on jo voinut koetella läheistä ja vaatia ylimääräisiä voimavaroja.
Kuolinpesät myös vaihtelevat suuresti laajuudeltaan ja laadultaan, mutta jokaisessa niissä on vainajan kotiin liittyvien järjestelyjen lisäksi ja ohella hoidettava ainakin seuraavat asiat:
- hautajaiset
- perunkirjoituksen laatiminen ja toimittaminen verottajalle – luettelo kuolinpesän osakkaista perustuen sukuselvitykseen sekä vainajan varoista ja veloista (aikaa lähtökohtaisesti 3 kk kuolinpäivästä)
- erilaisten sopimusten, jäsenyyksien ja nykyään myös sosiaalisen median tilien irtisanominen tai siirtäminen uusiin nimiin – monissa tapauksissa edellytetään valtakirjoja kaikilta kuolinpesän osakkailta
- velkojen maksu ja perinnönjako, mikäli varoja tai omaisuutta on
Joissain tapauksissa lista koostuu täysin rutiininomaisista tehtävistä, kun taas osassa kuolinpesiä kestää vuosia selvittää ja saattaa loppuun kyseiset toimet.
Jokainen kuolinpesä onkin ainutlaatuinen.
Tarvittaessa kaikissa perunkirjoitukseen, pesänselvitykseen ja perinnönjakoon liittyvissä kysymyksissä kannattaa kääntyä juristin puoleen.
Moniin kuolinpesien asianhoitoon liittyviin kysymyksiin tarvitaan aineistoa, lupia tai selvityksiä uudesta, maistraatit ja väestörekisterikeskuksen yhdistäneestä, digi- ja väestötietovirastosta. Uusi virasto toimii toistaiseksi sangen hitaasti, joten aiemminkin usein verkkaisesti edenneet kuolinpesien asiat, saattavat tällä hetkellä hoitua vielä tavanomaistakin hitaammin. Toivon mukaan viraston palvelut ripeytyvät edes aiemmalle tasolle mahdollisimman pian.
https://dvv.fi/henkiloasiakkaat
Kuvat: kuvituskuvia unsplash.com
Kirjoittaja: Ghaada Saarikivi / Lakipalvelu Elämänkaari