Perinteisestä vihkivalasta juurensa juontava sanonta ’Kunnes kuolema meidät erottaa’ on syvällä monen tajunnassa kiteytyksenä elämänmittaisesta avioliitosta.
Naimisissa olo kiistatta yhdistää osapuoliaan syvästi ja monitahoisesti, mutta toisinaan myös kuoleman yhteentuova voima voi olla suuri.
Perheet, suvut ja käytännössä toisilleen täysin ventovieraat ihmiset saattavat joissain tapauksissa hieman yllättäinkin päätyä saman kuolinpesän osakkaiksi. Nämä yllätykset voivat olla luonteeltaan niin kipeitä, ärsyttäviä kuin myönteisiäkin. Usein ne määräytyvät tavoin, jotka eivät ole vaikutuspiirissämme, kuten kuoleman, sisaruuden tai muun sukulaisuuden kautta. Perintökaari painottaa edelleen vahvasti biologista sukulaisuutta, joka nykyään ei kuitenkaan takaa mitään sosiaalisesta yhteenkuuluvuuden tunteesta tai yhteydestä.
Kuva: Unsplash Shane Rounce
Parhaimmillaan tämä menehtymisen sisältämä kutsu tulla yhteen hoitamaan ja ratkomaan edesmenneen viimeisiä asioita voi olla myönteinen kokemus, jossa jokapäiväisen elämän helposti luoma harha kaiken jatkumisesta muuttumattomana hetkeksi katoaa, ja ihmiset muistavat myös perhe- tai sukulaisuussuhteiden väliaikaisen luonteen sekä vaalimisen tarpeen. Pahimmillaan joutuu velvoitetuksi selvittämään sellaisen ihmisen asioita, johon ei ole ollut mitään yhteyttä tai, jonka on kokenut itselleen vahingollisena, jopa satuttavana hahmona.
Kuva: Unsplash Sandy Millar
Usein ammattiapuun turvautuminen koetaankin keinoksi, jolla voi säädellä omaa taakkaansa ja osallistumistaan kuolinpesän asioihin. Tällöin jää myös enemmän tilaa surra tai käsitellä muita menehtymisen esiin nostaneita asioita.
Lakipalvelu Elämänkaari auttaa hoitamaan riidattomia perhe- ja jäämistöoikeudellisia toimeksiantoja.
Kuva: Unsplash Mathew Mcquarrie